Emma Pöksytiitta täällä moi! Olen taas kulkenut nuo tyylikkäät "sortsit" jalassani täällä pian 3 viikkoa. Olen masentunut ja ruokahalukin on kateissa (ainakin noihin omiin dieetti-papanoihin). Pihallakin menee hermot kaikenlaisiin räksyttäjiin, paitsi kaikille pojille olen yrittänyt vienosti piipittää ja viestittää, että miten oiks...?

Sain kaulaani taas sellaisen valkoisen punkkipannankin, jottei ne pikkuriiviöt minuun kiipeile - tosin eipä ole isommin näkynyt...kop-kop-sanoo mami...

Kesää ei ole näkynyt - pari kuumempaa päivää, mutta eipä tuo vesisadekaan muuten haittaa, mutta en vieläkään tykkää sadehaalaristani. Näillä kesäsateilla sitä ei tosin edes pueta - huhhuh - on tuo mami jotain oppinut....

Juhannuksesta toivoisin sopivaa kelien puolesta, sillä muuten ei mennä peltikopille. Ollaan vaan kotona ja samoja nurkkia kierrellään, peltikopilla ois sentään uusia hajuja ja vanhoja, hyviä poikakoirakamuja....ja se grillaaminen kans olis mahtavaa....

Oikein Lämmintä Juhannusta ja tulevaa lomakautta kaikille kamuilleni!

...tarkoittaa sitä, että on kuuma. Hirvittävän kuuma tällaisessa turkissa, vaikka sen jo lähes kokonaan pudotinkin, mutta uutta pukkaa, uutta pukkaa.... Uimaan - no, voinhan minä sinne pulahtaa, jos jokin tärkeä esine, kuten pallo, on sieltä pelastettava  muuten en kyllä mene, sillä siellä kastuu aivan kuin suihkussakin ja se ei ole kivaa....

Pitäis päästä vaunulle vilvoittavien tuulten äärelle (ja eritoten sen grillin lähelle ), mutta eipä me vaan menty vaikka oli tuollainen kaunis viikonloppu. Ihmisillä oli juhlat, lakkiaiset, mitä mahtanee tarkoittaakaan? No, siellä olivat ja kuulemma kakkua söivät eivätkä ottaneet minua, saati tuoneet tuliaisiksi sitä kakkua, jota olisin kyllä mielelläni maistellut

Mutta lomaa odotellessa....siihen on enää kuulemma 19 työpäivää *huoh* se on aika monta pitkää päivää täällä odotella, mutta onneksi nuo pojat ovat edes joskus päivälläkin kotona...

p.s. Mami on vihjannut, että aloitamme jonkin uuden harrasteen - polkupyöräilyn. Hmmm....pientä ongelmaa, sillä takakoipeni eivät millään ylety niille polkimille enkä pysy siellä tarakallakaan istumassa jos lujaa mennään. Mitenkähän tuo on ajateltu toteuttaa? Saanko sellaisen kärryn kun Urkillekin oli aikoinaan hankittu siellä kelpaisi istuskella ja katsella vaihtuvia maisemia kun mami polkee hikipäässä

Käytiin eilen mamin kanssa Herwuudin metsissä. Mun piti päästä juoksenteleen vapaana, mutta eipäs onnistunutkaan, sillä samaan aikaan niissä metsissä kirmaili yli 1000 suunnistajaa, joten voitte kuvitella, että niitä karttaukkoja ja -akkoja sinkoili milloin mistäkin pusikosta. Ja nehän pitää kaikki haukkua - RÄYH,RÄYH!!! Mitäs tulevat pelottelemaan mua yllättäin! Nehän voi tehdä mulle vaikka jotain pahaa! Tai mamille!

Käveltiin kuitenkin sinne Särkijärven rantaan ja sieltä kun löytyy se oivallinen paikka mistä pieni koirakin voi järveen pulahtaa, niin innostuimpa minäkin sinne kahlaamaan. No, mami löysi muutaman käpysen, joita se sinne veteen heitteli ja luulin, että ne ovat jotain tärkeitä esineitä jotka pitää pelastaa ja niimpä uhrauduin niitä hakemaan aina syvemmältä ja syvemmältä....Herrgod - mähän melkein jo hukuin sinne järveen! On kato jäänyt toi uimakoulu käymättä ja räpiköin sitä outoa kroatiankroolia aina kun töppöjalkani eivät pohjaan ylety

Mutta talviturkki tuli kastettua ja reilusti!

Tässä kuva minusta sunnuntailta 24.5.2009

...vihdoinkin vaunulle Maisaan! Perjantaista lauantaihin mamin kanssa kaksin, mutta parempi sekin kuin ei olleskaan. Ja siitä se kuulemma sitten alkaa taas - tietty pienin poikkeuksin, mutta alkaa kuitenkin. Ja muistakaa - RÄYH RÄYH RÄYH - meidän maille ei sitten tulla! NIH!

Pieni korjaus tähän tarinaan: ekanankin emme olleet siellä kaksin vaan meillä oli yökylässä mamin kaveri Kaisa, jonka jo tunnen ennestäänkin Maisan kesiltä, kun sekin siellä aina majailee. Ja toisekseenkin, me oltiin sunnuntaihin saakka. Ja kolmanneksi, en räykyttänyt siellä ihan kaameesti, paitsi tietty Kalmarilaisia kun ne meni sunnuntaikävelyllään meidän vaunun ohitse, vaikkei Eki ollutkaan mukana mutta pitipä se Mikko varmuuden vuoksi haukkua....Ja neljänneksi - me mentiin sinne sitten seuraavalla viikolla yhdeksi yöksi kun torstaina oli ihmisillä töistä vapaata. Silloin meitä oli mami, Saku ja minä.

Elämässämme ei tapahdu mitään....Tai tapahtuu, muttei kyllä mitään koiraan liittyvää. Uusi laumanjäsen syntyi 16.4.2009 - pikkuinen Kurre-poika näki päivänvalon klo 15.45 painaen 3130g ja ollen 50cm pitkä. Eihän se Kurre meille tullut vaan setän tyttärelle Jossulle ja avokilleen Manelle Vuorentaustaan, mutta aivan sekaisin ollaan täällä Hervannassakin :-)

Koiralapsiakin on syntynyt! Nuu ja sisarensa saivat 9 sisarpuolta eli nyt noita Puubin lapsia on 18 kpl! Onnea vaan sinne Puubilaaksoon ja tuleville kroaatinomistajille! Me kropsut ollaan ihan kelpo koiria

Vaunuilukausi aloitetaan poikkeuksellisen myöhään eli 15.5 - silloin menemme sinne mamin kanssa kahdestaan, kun setä ja pojat lähtevät risteilylle. Kesällä olisi tarkoitus olla hiukan tiiviimmin siellä, mutta ans´kattoo nyt, kun tuo mami on lupauksistaan huolimatta sekaantunut tuohon jalkapallotouhuun eli kun jäähalli-järkkärihommat loppuivat - alkoivat Ratina/Valkeakoski jalkkis-järkkäröinnit. Ne tosin voivat olla viikollakin tai sunnuntaisin ne hommelit. Kumma asia tuo raha, kun ihmisiä liikuttaa....

Nupo ja Ritakin ovat olleet kovin kiireisiä kauppansa kanssa eli yhteisille lenkeille ei ole päästy viimeisen jäälläolo-keikan jälkeen - harmittaa, siinä kun on niin mukava parivaljakko lenkkeileimään kanssamme...

Ai joo...pudotin mä karvani! Yhtäkkiä ja yllättäin riisuin talvimanttelini ja nyt olen hiukka bikinikuosissa. Tässä pari kuvaakin...